luin yhden sun lauseistas jotka oot kirjotellu pikkuhumalassa aamu neljältä yöllä. se sai mut ajattelee aikaa vuos sit.
aikaa kun mä illalla kömmin sun sänkyys, sä tuoksuit vähä kakstahti bensalle ja hajuvedelle. armollisesti sä nostit mustilla lakanoilla päällystettyä peittoas ja otit mut ainakin hetkellisesti osaks sun pientä maailmaa. vaikkei teillä ollu ketään kotona, me kuiskailtiin ja sä silitit hiljalleen mun kasvoja pimeässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti