Ketä me olemme?

Minä olen vienoinen nousuhumala ja kikattava ääni valokeilassa,

Sinä taas kännissä toisia parittava hiljainen ääni taustalla.

Minä olen punavalkoisen mekon viimeinen laskos,

Sinä olet saksien ensimmäinen leikkaus arpi.

Minä olen lapsellinen ja lapsenmielinen keinu tarhan pihassa,

Sinä olet taas viimeisen metron kahiseva jarrutusääni huoltovarikolla jossa ei ole ketään.

Paljastuminen

Edellinen ei jaksanut kannatella valtavaa persoonaani,

ei jaksanut katsella iltaisin itkuisia silmiäni eikä jaksanut suudella poskiltani noita kyseisiä kyyneleitä ja sanoa, että mä oon tässä, sun ei tarvitse pelätä.

Edellinen ei vetänyt minua itseään vasten kun makoilimme sängyssä, ei nauranut eikä pitänyt kiinni kun olisi pitänyt.

Edellinen ei pakottanut minua kokeilemaan omia rajojani kokoajan, ei odottanut että olisin rauhoittunut vaan sulki oven ja lähti pois.

Edellinen vain istui luonani ja katseli minua, katseli eikä huutanut minulle vaikka olin tehnyt virheen, ei näyttänyt minulle itsestään mitään ja minä paljastin hänelle kaiken itsestäni.

Ja eniten pelkään että jos paljastan itseni sinulle, sinä et näytä itseäsi minulle.

Hänen silmänsä ovat kuin sade. Iho kuin talvi, keuhkot kuin poltettu helvetti.

Hän maistuu taivaalle ja tupakalle.

Hän elää kuin hurrikaani, hän polttaa meitä kuin aurinko.

Hänellä on kaikki maailman meret iiriksissään, kahvia naurun seassa.

Sydän rakastuu, hymy kuin kevät, ajatukset samanlaiset kuin kesä, hän jättää sinut samallailla kuin talvi tulee, äkkiä ja arvaamatta.

Hän muuttuu kuin vuodenajat, hän unohtaa meidät.

Vaaleat hiukset,

hieman sumuiset silmät katsoivat minua kun nojasin Kallion  kattohuoneiston kaakeliseinää vasten.

Lapsenomaisesti haluan rakastaa sinua,

haluan rakastua sinuun entistä enemmän

ja haluan vaihtaa monia suudelmia yön aikana.

Haluan jakaa onnen hetkeni kanssani, itkeä vahvojen käsiesi välissä maailman epäreiluutta ja haluan yrittää kovistella sinua leikkimielisesti.

Haluan tuottaa sinulle nautintoa, haluan että tiedät että nautin sinusta joka hetki, joka kerta kun näen sinut haluan juopua suudelmistasi yhä uudestaan ja uudestaan.

Tajuan vasta nyt, kun istuin kanssasi metron penkillä ja hätääntynyt katse silmissäsi yritit tulkita sanojeni merkitystä, että olet niin täydellinen minulle.

Omalla tavallasi niin viaton mutta kuitenkin osaat käsitellä minua kuin olisin arvoikkain omaisuutesi.

Ja toivon että ymmärrät että rakastun sinuun pikkuhiljaa enemmän ja enemmän, tummiin hiuksiisi ja huonoon läppääsi otsastani, käsiesi pakonomaiseen liikeeseen sekä tutkivaan katseesi.