Tuutko säkin mua puolitiehen vastaan ja väität pokerinaamalla että kävelit siihen itse omasta tahdostas?

Piteleksäki mua sun sylissäs, hyssytellen mua ja mun hysteeristä itkua ja hokien että kaikki tulee olemaan hyvin?

Istuksä mun kanssa pirun kylmässä talvipakkasessa miettien edellisen vuoden tapahtumia ja miettien, et miten päädyit mun viereen, just siihen hetkeen?

kaksikymmentäkaksi kuvaa sinusta

hänestä vain muisto verkkokalvossa

sinusta suudelma otsalle

hänestä aukollinen tyhjyys sisälläni

sinusta lukuisat keskustelumme yhdessä

hänestä hajuveden tuoksu ja ikävä

Haluun suudella tuntemattomien huulia,

leikkiä et sä oot siinä.

Jätän henkivakuutuksen maksamatta koska mitä järkee maksaa jos ei tunnu siltä et oon elossa.

Haluun auttaa sut ylös ja paiskata takaisin asfaltille.

Mun henki ei kulje ku kuulen musiikin mitä sä lauloit, kylmät väreet, mut enää mä en muista miltä sä tuoksut. 

Tai sit en haluu vaan muistaa.

Kerro minulle,

suuteleeko hän

samallatavalla kuin minä suutelin sinua?

Tuntuuko se samalle,

kun hän sanoo nimesi?

Juon itseni pöydän alle

        ja häpeän itseäni eniten

                enkä osaa elää näin enää.

Äiti auta mua nyt jooko

       en osaa nähdä kokonaisuutta enää.

Nimesi

Verestävillä sormilla

kirjoitan

nimeäsi vihkoni reunaan

koska

niin kuuluu tehdä.

Huuto

Huudan pimeyden täyteen valheita jotka kuvastavat elämääni.

Hajanmielisyys

Lasin peilipinnasta

takaisin katsoo vieras tyttö

hymy huulilla, hiukset kiharalla,

laseissa shotteja ja naurua,

onnellisuutta ja hajanmielisyyttä.

Sä tuskin tuut ikinä ymmärtämään millaisen arven jätit muhun. Sä sait mut pelkäämään kaikkia ihmisiä, sait mut tuntee itteni läpinäkyväks. Silti mä annoin sulle joka kerta anteeksi, halusin nähdä sussa vaan ne hyvät puolet. Tajuatkohan sä koskaan että veit multa uskon kaikkiin ihmisiin, en voi ikinä luottaa kehenkään niinku luotin suhun. Sokeasti. Vaivattomasti. Sä murskasit mut.

Harhat

Seurasin sokeasti harhaan johtavaa tietä.

Laskin jokaisen

Lasken yksitellen nikamasi,

painaen suudelman jokaiseen niistä.

Vertauskuva

Bussin takaosassa oli penkki,

mille kukaa ei halunnut istua.

Kerran, siihen istui joku

ja nykyään kaikki haluavat sen itselleen.

Ja

Ajovalojen valaisemat liikennemerkit,

mittaristossa liikaa nopeutta

ja ohi vilahtavat hetket kanssasi.

Valvotus

Valvoin sen yön miettien

mitä jos...

kumpa...

entä jos ei..

Ennen vanhaan

Ja mä nostin mun jalat

kohti taivasta

että voisin kurkottaa sun luokses

niinku ennen vanhaan oli tapana.

Runous

Hänen huulensa maistuvat runoudelle,

kauniille, hyvin sointuville.

Elämän polut

Kai tätä elämäksi voisi kutsua,

kun pitää kiinni ettei putoa kyydistä,

sade valuu pitkin meikin tahrimia kasvoja,

tuuli kulkee takin lävitse

ja

me seisomme keskellä kaikkea.

Yksin kaikkien keskellä

Turhia kukkaseppeleitä kauloissa,

istuin yksin terviksen portailla,

en tienny minne olin menossa,

mistä tulossa, kenen kanssa,

olin yksin kaikkien keskellä siinä.

Just sä

Sä korjaat kohdat mussa

jotka luulin et on mahdotonta korjata.

Sä ymmärrät ne asiat mussa

joita yritän vielä itsekkin ymmärtää.

Mistä ne tulevat

Runot syntyvät joko täydellisestä onnellisuudesta tai surkeimmasta masennuksesta.

Ik hou van je

Unë të dua,

volim te,

te amo,

es tevi mīlu.

Ei ihan pieniä juttuja vain

Ja tänä kesänä tutustuin

kirkkaisiin vesiin ja seppeleisiin,

yöttömiin öihin ja hyttysiin,

pettymyksiin ja rakkauteen,

vihaan ja suruun,

omistamiseen ja anteeksi antamiseen,

vahtimiseen ja vahdittavana olemiseen,

ihmisiin ja heidän maailmoihinsa,

hameisiin ja kiasmaan,

hyvään ruokaan ja juomaan,

metron ääneen ja sinuun vierelläni,

aamuöisiin keskusteluihin sekä huulisi omillani.

Omistushaluinen kakara

Ja mulla on ikävä sun huulias

ihanku muka omistaisin sut

vaikken omista itseänikään.

Helvetin täydellinen

Ja mua pelottaa vaan niin helvetisti

että sä jätät mut yksin,

koska se ei ois eka kerta

ja lupasin itelleni

etten anna kenenkään satuttaa mua

mut sä oot vaan niin helvetin täydellinen.

Ja sinut

Ja kun katsoin meitä kaikkia piirissä,

näin vain tuhansia murskautuneita haaveita,

muutaman oikean hymyn

ja sinut.

Koska elämä on paskaa

Täydellinen epätietoisuus

   koska elämä on paskaa.

Ei mulla oo enää mitään

Ja mulla ei oo kirjoitettavaa,

ei sanavaltaa elämässä jota elän,

ei tekoja jotka korvais sanoja,

vaan sanoja jotka sattuu mua,

vaan ajatuksii puhallettuna saippuakupliks

jotta ne vois joku päivä puhjeta.

Siksi ne on sulla ja mulla

Aseta huules omilleni

   ne on tehty sitä varten.

Anna kätes omiini

   ne on tehty sitä varten.

Alkoholia veressä

" En tiiä oliko se alkoholi vai minä joka sua suuteli. "

Loukkaantunut nainen

Enkä ollut ikänä suuttunut sinulle

   olin vain loukkaantunut.

Maailman turhin runo

Ja kaikki tämä

   tuntuu niin turhalle.

Ja kaikki tämä

   taisikin olla turhaa elämässäsi.

Enemmän elossa kuin koskaan

Ja vaikka kaipaan sinua

   en ole yksin.

Olen itseni kanssa

   enemmän elossa kuin koskaan.

Ei koskaan

Ja niinkuin ennustin,

   ovat hiukseni vaalenneet

ja minä kuljen mustissa vaatteissa

   mutta vanha osa sinusta ei katso minua

enää samalla tavalla,

   sillä silläkään ei ole enää mitään väliä.

Ja vaikka olen nykyään suht onnellinen itseni kanssa

   pitääkö minunkin käyttäytyä kuin olisin entiselläni?

Elämäni lähti toiveajattelun mukaan

Ja jospa tänä yönä

   löytäisin täydellisen rauhan

omassa itsessäni

   mutta se on toiveajattelua.

Ja et välittänyt tarpeeksi päästääksesi irti

Ja minä olin

olen

se kolmaspyörä

ei ollut minun vikani eikä sinunkaan

mutta sinä

jonka teot ja puheet ovat riidassa keskenään,

miten pystyt tekemään tälläistä

ihmisille, joista "välität" oikeasti?

Anna vielä hetki, jooko

Pidän vieläkin ikkunaa auki

jotta voisit kiivetä luokseni yöllä

niinkuin se muka olisi mahdollista,

haluaisin vain että pitäisit minusta kiinni

vielä kerran, 

vielä yhden kerran suojelisit käsivarsillasi,

antaisit minun olla sinun vielä hetken.

Yksinäisyys ei halua olla yksin

Ja täällä on viileämpää, pimeämpää,

ei ristinsieluakaan ole keskikerroksessa,

yksinäisyys on vallannut talomme,

varsinkin öisin se hiipii sänkyyni nukkumaan,

ettei se olisi yksin niinkuin minä.

Ei ole yötä ilman päivää kai

Tekstisi satuttavat minua,

haluaisin että se kipu olisi fyysistä

jotta voisin säädellä sitä mieleni mukaan,

mutta en siltikään pysty siihen koska

lupasin sinulle rakkaani,

etten tee sitä vaikka haluaisin juuri nyt.

Hitaasti

Ja annoin sinun kietoa kaulalleni timantteja vaikka ne tulevat tappamaan minut, hitaasti.

Humalatila

En voi enää laskea sormillani

kauanko siitä on kun humalluin sinusta,

enkä humallu uudelleen.

En halunnut tätä

Ja tänä yönä

   minä itken tämän altaan täyteen

pieniä suolaisia ja väkeviä kyyneleitä.

Sinä katosit

Ja laineet veivät sinut kauas luotani,

   tänäänkin, yhä kauemmas.

Ei tulta ilman savua

Sanat eivät synny huuliltani,

   suomenkieli on hirveän vaikeaa.

Kun en osaa muuttaa ajatuksia sanoiksi,

   jos aloittaisin tupakoinnin,

menisin nyt ulos ja vetäisin hermosauhut

   mutta ei, en polta

 ja paskat.

Sanat olivat eilen vahvoja

Aurinko valaisi taivaantäydeltä,

   istuimme kalliolla.

Sanoin etten aio suudella ketään,

   pysyin sanojeni takana, onneksi.

Ei se puu olisi siinä enää

Jos minäkin piirtäisin

   nimemme kallioon,

olisiko se täydellistä?

Entä jos 

   kirjoittaisin nimesi penkkiin,

istuisimmeko 20 vuoden päästä

   samalla penkillä sylikkäin,

katsellen samaan puuta

   kuin nuoruudessamme?

Ei onnea tullutkaan

Radiossa laulettiin tänäänkin

   rakkaudesta joka on ikuista,

huomenna se ei ehkä enää ole

   "ikuista rakkautta".

Univelkani

Mutta tänä aamuna

   heräsin onnellisena,

koska huomasin että oikea elämä,

   on vihdoin parempaa kuin uni.

En halua kuolla tällä tavalla

Älä anna minun kuolla näin

   etten osaa yhdistää käsivarsiisi

ilmeistyneitä, vuosien kuluttamia

   pisteitä, epätasaisuuksia ja rakkautta.

Tähtikuvioita

Ajatukseni ovat kuin tähtiä

   joita en osaa koota kuvioiksi.

Ehkä se toisi elämääni enemmän iloa

Haluaisin kaikesta huolimatta

   että ohitse lentävä ampiainen

pistäisi minua

   jotta tietäisin olevani hengissä

vieläkin.

Ei mitään tärkeää

Annettiinko sinullekkin pala taivasta,

   vastalahjaksi tuskasta

mitä joudut kantamaan koko ikäsi?

Selvästi päihtynyt

Elämä pirstaleina.

Viimeinen oikea suudelma / vuosia sitten.

Kotini on siellä missä sinä olet

Näen maailman väärinpäin,

   katson pölyä joka sivelee sinua,

kasvojasi kehystävät sirot piirteet,

   hymähtelet itseksesi jollekkin asialle

jota en saa koskaan tietää,

   mutta se ei haittaa minua enää.

"Missä se päätetään, kuka saa sen pienen palan onnea?"

Katkelma laulusta:

Kotimatkalla - Teleks

Hallusinaatiot ovat totta sittenkin

Toinen toisistamme

meistä ei ole huolehtimaan,

eivät sanat korvaa tekoja

ymmärrän sen vasta nyt,

anteeksi siitä,

etten osannut kertoa asioita

niinkuin sinä olisit ne halunnut kuulla.

Näyt on vaan harhoja

Mä näin sen näyn,

se oli tosi kaunis,

vähänniinku säkin.

Rakkaus on rohkeille

Olen sellainen ihminen joka rakasti ennen värejä, nykyään kaikki on sinistä ja punaista. Kirjoitin kirjeitä ja elin onnellisesti pienessä maailmassani. En tuntenut tuskaa, menetystä enkä sinua. Sinulla oli silloin joskus avaimet kaulassani olevaan oveen, se johtaa pimeään puoleeni josta vetäisit tulpan irti. Kun aurinko lakkasi olemasta aurinko, lakkasi minun esityksenikin. En ollut nainen joita näkee lehdissä tai netissä, vaikka minulla olisi täydelliset kasvot, en olisi tarpeeksi. Vihreät verhot menettivät värit ja silmistäni katosi tuulenvire joka piti minut kasassa, en halua että olen riippuvainen sinusta, nyt kun tunnustin sen, hieman haparoiden, sinä et sanonut samoja sanoja, enää, miksi, koska, joskus, ikinä, anteeksi.

Me

En katsoisi sinua,

en koskisi ihoasi,

en näkisi sinua ollenkaan,

en antanut mahdollisuutta itselleni,

sinulle kyllä,

en tahtonut nähdä oikeasti itseäni,

sinun näkökulmastasi,

huomaatko kaiken,

olet täysi kusipää,

paskaa,

mitätön,

niinkuin me muutkin.

Olemme vain

... me

Kesäyö

" Istun hämärässä,

odotan vieläkin hetkeä 

joka ei lopu koskaan.

Saapuisi hiljaisuus, 

kertoisi minulle kuinka 

kaikki lopulta katoaa. "

Pariisin kevät - kesäyö

Kolhuja

Sanoin älä satuta itseäsi,

älä kolki valmiiksi hajalla olleita naarmuja,

mutta tässä olen,

toteuttamassa omaa kieltoani

vastoin omaa ajatusmaailmaani.

Kaksi

Kanssasi yö on päivää valoisampi.

Keitä me olemme

Me olemme

tupakantumpit maassa,

laineet kalliota vasten,

kirkonkellot huipulla,

lokinpoikaset pelokkaana pesässä,

tuulikellot hiljaisessa tuulessa,

kivet toisiaan vasten hioutuneina,

ämpärit hiekkalaatikon reunalla,

sadepisarat helminä poskillamme,

kädet puristettuina yhteen niskasi takana.

Umpikuja

Hymyn takaa

paljastuuko että olen vain

itsensä tyhjäksi tunteva roskakori

joka on täynnä kaltaisiasi ihmisiä?

En ymmärrä,

naapurin lapset ovat pihalla ja nauravat,

rakkaudesta lauletaan radiossa,

en kuule sanojasi, en ymmärrä kieltäsi.

Olet kartta vierahille maille,

Saharan autiomaahan vie tiesi,

minun tieni on umpikuja.