ei jaksanut katsella iltaisin itkuisia silmiäni eikä jaksanut suudella poskiltani noita kyseisiä kyyneleitä ja sanoa, että mä oon tässä, sun ei tarvitse pelätä.
Edellinen ei vetänyt minua itseään vasten kun makoilimme sängyssä, ei nauranut eikä pitänyt kiinni kun olisi pitänyt.
Edellinen ei pakottanut minua kokeilemaan omia rajojani kokoajan, ei odottanut että olisin rauhoittunut vaan sulki oven ja lähti pois.
Edellinen vain istui luonani ja katseli minua, katseli eikä huutanut minulle vaikka olin tehnyt virheen, ei näyttänyt minulle itsestään mitään ja minä paljastin hänelle kaiken itsestäni.
Ja eniten pelkään että jos paljastan itseni sinulle, sinä et näytä itseäsi minulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti