Vielä viimeinen hyvän yön suudelma

Aamulla krapulainen olo,

huone näyttää keinuvalta lautalta ulapalla,

pelastusvenettä ei ole näkyvissä.

Sinusta näin unta,

nukahdin viereesi hymy huulilla,

havitellen niillä omiasi jotta saisin vielä viimeisen hyvän yön suudelman.

Tuutko säkin mua puolitiehen vastaan ja väität pokerinaamalla että kävelit siihen itse omasta tahdostas?

Piteleksäki mua sun sylissäs, hyssytellen mua ja mun hysteeristä itkua ja hokien että kaikki tulee olemaan hyvin?

Istuksä mun kanssa pirun kylmässä talvipakkasessa miettien edellisen vuoden tapahtumia ja miettien, et miten päädyit mun viereen, just siihen hetkeen?

kaksikymmentäkaksi kuvaa sinusta

hänestä vain muisto verkkokalvossa

sinusta suudelma otsalle

hänestä aukollinen tyhjyys sisälläni

sinusta lukuisat keskustelumme yhdessä

hänestä hajuveden tuoksu ja ikävä

Haluun suudella tuntemattomien huulia,

leikkiä et sä oot siinä.

Jätän henkivakuutuksen maksamatta koska mitä järkee maksaa jos ei tunnu siltä et oon elossa.

Haluun auttaa sut ylös ja paiskata takaisin asfaltille.

Mun henki ei kulje ku kuulen musiikin mitä sä lauloit, kylmät väreet, mut enää mä en muista miltä sä tuoksut. 

Tai sit en haluu vaan muistaa.

Kerro minulle,

suuteleeko hän

samallatavalla kuin minä suutelin sinua?

Tuntuuko se samalle,

kun hän sanoo nimesi?

Juon itseni pöydän alle

        ja häpeän itseäni eniten

                enkä osaa elää näin enää.

Äiti auta mua nyt jooko

       en osaa nähdä kokonaisuutta enää.

Nimesi

Verestävillä sormilla

kirjoitan

nimeäsi vihkoni reunaan

koska

niin kuuluu tehdä.