Haluun suudella tuntemattomien huulia,

leikkiä et sä oot siinä.

Jätän henkivakuutuksen maksamatta koska mitä järkee maksaa jos ei tunnu siltä et oon elossa.

Haluun auttaa sut ylös ja paiskata takaisin asfaltille.

Mun henki ei kulje ku kuulen musiikin mitä sä lauloit, kylmät väreet, mut enää mä en muista miltä sä tuoksut. 

Tai sit en haluu vaan muistaa.

Kerro minulle,

suuteleeko hän

samallatavalla kuin minä suutelin sinua?

Tuntuuko se samalle,

kun hän sanoo nimesi?

Juon itseni pöydän alle

        ja häpeän itseäni eniten

                enkä osaa elää näin enää.

Äiti auta mua nyt jooko

       en osaa nähdä kokonaisuutta enää.

Nimesi

Verestävillä sormilla

kirjoitan

nimeäsi vihkoni reunaan

koska

niin kuuluu tehdä.

Huuto

Huudan pimeyden täyteen valheita jotka kuvastavat elämääni.

Hajanmielisyys

Lasin peilipinnasta

takaisin katsoo vieras tyttö

hymy huulilla, hiukset kiharalla,

laseissa shotteja ja naurua,

onnellisuutta ja hajanmielisyyttä.

Sä tuskin tuut ikinä ymmärtämään millaisen arven jätit muhun. Sä sait mut pelkäämään kaikkia ihmisiä, sait mut tuntee itteni läpinäkyväks. Silti mä annoin sulle joka kerta anteeksi, halusin nähdä sussa vaan ne hyvät puolet. Tajuatkohan sä koskaan että veit multa uskon kaikkiin ihmisiin, en voi ikinä luottaa kehenkään niinku luotin suhun. Sokeasti. Vaivattomasti. Sä murskasit mut.