Maailman turhin runo

Ja kaikki tämä

   tuntuu niin turhalle.

Ja kaikki tämä

   taisikin olla turhaa elämässäsi.

Enemmän elossa kuin koskaan

Ja vaikka kaipaan sinua

   en ole yksin.

Olen itseni kanssa

   enemmän elossa kuin koskaan.

Ei koskaan

Ja niinkuin ennustin,

   ovat hiukseni vaalenneet

ja minä kuljen mustissa vaatteissa

   mutta vanha osa sinusta ei katso minua

enää samalla tavalla,

   sillä silläkään ei ole enää mitään väliä.

Ja vaikka olen nykyään suht onnellinen itseni kanssa

   pitääkö minunkin käyttäytyä kuin olisin entiselläni?

Elämäni lähti toiveajattelun mukaan

Ja jospa tänä yönä

   löytäisin täydellisen rauhan

omassa itsessäni

   mutta se on toiveajattelua.

Ja et välittänyt tarpeeksi päästääksesi irti

Ja minä olin

olen

se kolmaspyörä

ei ollut minun vikani eikä sinunkaan

mutta sinä

jonka teot ja puheet ovat riidassa keskenään,

miten pystyt tekemään tälläistä

ihmisille, joista "välität" oikeasti?

Anna vielä hetki, jooko

Pidän vieläkin ikkunaa auki

jotta voisit kiivetä luokseni yöllä

niinkuin se muka olisi mahdollista,

haluaisin vain että pitäisit minusta kiinni

vielä kerran, 

vielä yhden kerran suojelisit käsivarsillasi,

antaisit minun olla sinun vielä hetken.

Yksinäisyys ei halua olla yksin

Ja täällä on viileämpää, pimeämpää,

ei ristinsieluakaan ole keskikerroksessa,

yksinäisyys on vallannut talomme,

varsinkin öisin se hiipii sänkyyni nukkumaan,

ettei se olisi yksin niinkuin minä.