Selvästi päihtynyt

Elämä pirstaleina.

Viimeinen oikea suudelma / vuosia sitten.

Kotini on siellä missä sinä olet

Näen maailman väärinpäin,

   katson pölyä joka sivelee sinua,

kasvojasi kehystävät sirot piirteet,

   hymähtelet itseksesi jollekkin asialle

jota en saa koskaan tietää,

   mutta se ei haittaa minua enää.

"Missä se päätetään, kuka saa sen pienen palan onnea?"

Katkelma laulusta:

Kotimatkalla - Teleks

Hallusinaatiot ovat totta sittenkin

Toinen toisistamme

meistä ei ole huolehtimaan,

eivät sanat korvaa tekoja

ymmärrän sen vasta nyt,

anteeksi siitä,

etten osannut kertoa asioita

niinkuin sinä olisit ne halunnut kuulla.

Näyt on vaan harhoja

Mä näin sen näyn,

se oli tosi kaunis,

vähänniinku säkin.

Rakkaus on rohkeille

Olen sellainen ihminen joka rakasti ennen värejä, nykyään kaikki on sinistä ja punaista. Kirjoitin kirjeitä ja elin onnellisesti pienessä maailmassani. En tuntenut tuskaa, menetystä enkä sinua. Sinulla oli silloin joskus avaimet kaulassani olevaan oveen, se johtaa pimeään puoleeni josta vetäisit tulpan irti. Kun aurinko lakkasi olemasta aurinko, lakkasi minun esityksenikin. En ollut nainen joita näkee lehdissä tai netissä, vaikka minulla olisi täydelliset kasvot, en olisi tarpeeksi. Vihreät verhot menettivät värit ja silmistäni katosi tuulenvire joka piti minut kasassa, en halua että olen riippuvainen sinusta, nyt kun tunnustin sen, hieman haparoiden, sinä et sanonut samoja sanoja, enää, miksi, koska, joskus, ikinä, anteeksi.

Me

En katsoisi sinua,

en koskisi ihoasi,

en näkisi sinua ollenkaan,

en antanut mahdollisuutta itselleni,

sinulle kyllä,

en tahtonut nähdä oikeasti itseäni,

sinun näkökulmastasi,

huomaatko kaiken,

olet täysi kusipää,

paskaa,

mitätön,

niinkuin me muutkin.

Olemme vain

... me

Kesäyö

" Istun hämärässä,

odotan vieläkin hetkeä 

joka ei lopu koskaan.

Saapuisi hiljaisuus, 

kertoisi minulle kuinka 

kaikki lopulta katoaa. "

Pariisin kevät - kesäyö